Minulla on vahva tunne siitä, että tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun minusta tuntuu siltä, ettei suomalaisella byrokratialla ole olemassa rajoja – kuten ei avaruudellakaan. Se vain laajenee ja laajenee ja laajenee hamaaseen tappiin.

Olen perustanut osakeyhtiön, perehtynyt osakeyhtiölakiin, kysynyt apua tilitoimistosta, elinkeinoasiamieheltä, patentti- ja rekisterihallituksesta sekä kaikilta mahdollisilta kavereilta ja lukenut facebookin Naisyrittäjät-ryhmän viisauksia. Olen saanut toimivia vinkkejä, apua ja myönteisen vastaanoton kaikkialla, mistä olen apua hakenut ja siitä on sanottava heille jokaiselle iso KIITOS. Osakeyhtiön perustaminen yksinkertaisimmillaankin on nimittäin jotain ihan muuta kuin toiminimen perustaminen.

Kaikkein eniten maalaisjärkeä vastaan sotii tällä hetkellä pankki. Pankki vaatii minulta vinon pinon asiakirjoja jo pelkän tilin perustamiseen. Ymmärtäisin asian, jos olisin hakemassa heiltä lainaa, mutta ei, olen vasta avaamassa tiliä. Höh.

Vaan eipä auta itku markkinoilla (vanha sanonta) ja kansalaisen on tehtävä, mitä kansalaiselta vaaditaan. En valita, sillä olen toteuttamassa unelmaani ja silloinhan ihminen menee vaikka läpi harmaan kiven.

Kaiken tämän tohinan keskellä rentoudun lukemalla ja kuuntelemalla äänikirjoja. Ne vievät minut johonkin toiseen maailmaan, uuteen seikkailuun, irti omasta arjesta.

Vaikka on tämä tosielämäkin aikamoista seikkailua.

Satu